"Ah, siinähän sinä vihdoinkin olet!" huohotti hän. "Ovatko he tulossa?" kysyi Robbie Anderson hypäten turveaidalle nähdäkseen paremmin.
"Ovat." Pieni opettaja oli istuutunut muutamalle kivelle ja kuivasi nyt otsaansa. Huoahdettuaan hän jatkoi:
"Sanon sinulle, herra miekkailija, että miksi et tappanut häntä kunnollisesti silloin kun olit tilaisuudessa tekemään sen? Niin, miksi et tappanut?" Monsey käänsi peukalonsa maata kohti katsoessaan Ralphia silmiin.
"Tappanut! Kenen sitten?" Hän ei voinut olla hymyilemättä opettajan naurettavalle olemukselle ja hänen liikkeelleen.
"Tuon Garthin, tuon ilkeän, roistomaisen ja pirullisen Joe Garthin!"
"En näe heitä", sanoi Robbie hypätessään jälleen tielle.
"Kyllä he sieltä pian tulevat, odotahan vain", sanoi Monsey ja ojentaen kätensä Ralphia kohti hän huusi melkein hurjasti:
"Pakene, pakene, pakene!"
"Sallikaa minun ilmoittaa teille", huomautti Ralph hymyillen, "ettei pakeneminen voi tulla kysymykseenkään, ja kysyä, miksi en saa jäädä tähän paikoilleni, kunnes olette kertonut minulle kaiken."
"Elämäsi ei olle penninkään arvoinen, jos jäät tänne ja antaudut niiden vangiksi. Voi tuota pirullista ja roistomaista Joe Garthia!"