"Älä riko sitä ylihuomennakaan. Muistat kai vanhat tapanne, joiden rikkomista joskus pidetään kunniakkaampana kuin niiden pitämistä, mutta sinun pitää pysyä päätöksessäsi sinä päivänä, sillä kaikki riippuu siitä. Tämä on kyllä hirveän uskallettua, mutta —"
Robbie ojensi kätensä Ralphille ja molemmat kookkaat laaksolaiset katsoivat toisiaan vakavasti silmiin. Nuoremman miehen silmien ilme oli pelottoman päättäväinen. Hänen päätöksensä oli jyrkkä ja hänen rikoksensa oli pelastanut hänet.
"Tämä riittää", sanoi Ralph. Hän oli tyytyväinen.
"Mutta tehän nukutte, nukutte!" huudahti pieni opettaja.
Edellisen keskustelun aikana hän oli juoksennellut tiellä edestakaisin, kiivennyt aidalle ja hypännyt maahan jälleen, ja kohottanut silloin tällöin kätensä kulmilleen suojellakseen silmiään takaapäin puhaltavalta tuulelta, samalla kun hän oli pitänyt silmällä odotettua vihollista.
"Te nukutte, nukutte, ja tuo Garth, tuo pirullinen Garth, joka on ilkeätäkin ilkeämpi, tulee —"
"Ja nyt me eroamme ainakin lyhyeksi ajaksi", sanoi Ralph. "Lausun jäähyväiset teille molemmille." Sanottuaan sen hän poistui samaa tietä kuin oli tullutkin.
Monsey ja Robbie ehtivät kävellä vain muutamia askelia toiselle suunnalle, kun pieni opettaja pysähtyi ja kääntyen ympäri huusi kovasti:
"Niin, kyllä tiedän, Leijona! Olen ollut siellä ennenkin. Kuiskaan vanhalle Matthewille, että olet poistunut."
Robbie laski kätensä Monseyn olalle ja käänsi hänet ympäri. Ralph ei kuullut sen enempää.