Papin ja kutojan kiivaan väittelyn aikana olivat muut näyttäneet hyvin puolueettomilta. Sitä ei voida kyllä kieltää, että pieni Liisa oli luullut sanaharkkaa mainioksi pilaksi ja senvuoksi nauranut sille sydämensä pohjasta. Hän oli hihittänyt ja kikattanut aivan samoin kuin viime sunnuntainakin, kun muudan hänen toverinsa, erään baptistiperheen ainoa elossa oleva lapsi, oli saanut vettä kasvoilleen ristiäisissään Raisen kirkossa. Mutta Luke Cockrigg, Reuben Thwaite ja muut olivat kuunnelleet vaieten ja hieman kauhistuneina. Opettaja olisi kyllä mielellään ottanut osaa väittelyyn, mutta koska hänen asemansa oli niin tukala, että hänen oli pakko osoittaa papille virallista kunnioitustaan, vaikka hän kannattikin kutojan mielipiteitä, tyytyi hän vain pudistamaan suurta päätään silloin tällöin vakavasti. Nämä pudistukset, jotka voitiin tulkita monella tavalla, olivat vähimmän moitteenalaiseksi saattavia vastustavan mielipiteen ilmaisuja, mitä hän voi keksiä. Mutta heti kun ovi oli sulkeutunut papin jälkeen, alkoivat pöydän ääressä istujat nauraa hihittää. Matthew oli vielä suunniltaan raivosta. Tottunut kun hän oli lainailemaan naapuriensa kanssa Punaisessa Leijonassa, tunsi hän nyt olevansa hirveästi kiihkoissaan. Sellaista jaloa otusta kuin äsken ei usein sattunutkaan hänen tielleen.
"Matthew Branthwaite", sanoi Reuben Thwaite, "kuinka voittekaan niin nolata papin! Teillä näyttää suu olevan hyvässä voiteessa ja pää paikoillaan."
"Joutavia! Pappien ja varisten ampuminen on huonoa hommaa", vastasi
Matthew.
Kun aamiainen oli syöty, siirrettiin lavitsat takan ääreen, jossa palava suuri turvevalkea hehkui punaisena ja lämmitti suuren keittiön tänä kylmänä talvisena päivänä. Oluttuopit täytettiin uudelleen, vieraille tuotiin piippuja ja tupakkaa ja kutoja luovutti juomanlaskijan oikeutensa tyttärelleen.
"Olisin oikea tyhmeliini enkä jättäisi mitään itselleni, jos tarjoilisin teille muille", sanoi hän tehdessään niin. Robbie Anderson puki nyt ylleen suuren takkinsa ja otti ruoskan muutamasta kattoparruun isketystä naulasta.
"Mitä tämä on?" sanoi pieni Reuben Robbielle. "Aiotko lähteä juomatta ensin tuopillista olutta?"
Robbie ilmaisi aikovansa tehdä juuri niin eikä mitenkään muuten. Kuultuaan sen nauroivat kaikki, minkä jälkeen Reuben vilkutellen pieniä silmiään rupesi kiusaamaan Robbieta vähän aikaa sitten sattuneen pitkän kuivuuden johdosta, jolloin yleinen paasto oli määrätty ja Robbie kysynyt, miksi eivät ihmiset tyydy silloin olueen, kun he eivät voi saada vettä.
"Liisa, täytä pieni tuopillinen tälle suurelle Robbielle", sanoi
Matthew.
Liisa toi heti vaahtoavan tuopillisen, mutta nuorukainen työnsi sen luotaan hymyillen ujosti tytölle, joka nauroi ja ojensi sen jälleen punastuen Robbielle.
"Ei vielä, Liisa, mutta ehkä sitten palattuani."