"Kunnia ja oikeus vaativat, että minun veljeni Hugh on isäni perijä enkä minä. Hänen ainakin täytyy saada tämä tietää."
"Mikä kunnia ja mikä oikeus?"
"Oikean miehen kunnia ja Englannin laki."
Rouva Ritsonin pää painui. "Sinun kunniasi vaatii sitä. Mutta entäs minun?"
"Äiti, mitä sinä tarkoitat?"
"Jos sinä luovutat nuoremmalle veljellesi perintöosuutensa, niin tahdotko julistaa koko maailmalle kaiken — sinun isäsi synnin ja äitisi häpeän."
Rouva Ritson peitti kasvonsa käsillään ja siirtyi pois. Paul asteli hänen luokseen ja suuteli häntä kunnioittavasti otsalle.
"Sinä olet oikeassa", hän sanoi. "Anna anteeksi, että minä ajattelin vain itseäni. Maailma, joka mielellään tahtoo tahrata puhdasta nimeä, ei saa peittää häpeällisellä varjollansa sinun pyhää suruasi. Se ei saa milloinkaan tapahtua! Ihmisten laki tulee ehkä rikotuksi, mutta Jumalan laki tulee täytetyksi. Taivas pitää minua teidän poikananne yhtä hyvin kuin Jaakob oli Isakin ja David Jessen poika, olkoonpa syntymäni millainen tahansa. Tule, mennään hänen luokseen, ehkäpä hän on virkistynyt sen verran, että voi tuntea minut."
Hetki oli ollut kauhea, mutta nyt se oli ohi. Kasvettuaan mieheksi vähintäkään aavistamatta, että syntymässä häpeän varjo oli hänet iäksi peittänyt, hän nyt sai kuolon majesteetin lähestyessä tietää totuuden — ja tämä surullinen hetki oli ollut viedä häneltä rohkeuden. Suuri rakkaus, jota hän oli tuntenut isäänsä kohtaan, ihailu ja kunnioitus, joka oli vallannut koko hänen olentonsa ja jolla hän äitiä oli ajatellut aina siitä asti, kun istui hänen polvellaan — kaikki perustui valheelle! Oliko koko eletty elämä ollut vain väärä kuvitelma, onnellisen elämän valhekuva? Peittäisikö tämä synkällä varjollansa koko tulevaisuuden? Tyhjää! Hän tunsi olevansa tahdoton taikauskon orja, haaveilija, hiuksenhalkaisija.
Hänen sydämensä valtasi silloin voimakas tunne — luonnon ääni kajahti hänen sielussaan. Jumalan edessä hän tunsi itsensä isänsä pojaksi. Jos maailma ja sen laki sanoivat toisin, olivat ne pahasta ja ansaitsivat tuomion. Mitä ulkonaisilla menoilla, pappien lörpötyksillä ja naimakirjoilla oli tekemistä silloin, kun hän tahtoi esiintyä isänsä poikana?