Osoittaen lämpimintä rakkautta hän otti äitinsä käden. "Menkäämme sisään hänen luokseen", hän kertasi, ja yhdessä he astuivat lattian yli.
Ulosjohtava ovi lensi silloin auki, ja Greta astui huoneeseen punakkana ja silmät hehkuen. Samana hetkenä avautui äänettömästi sisäänjohtava ovi, ja Hugh Ritson seisoi kynnyksellä. Greta aikoi puhua, mutta Hugh kehoitti häntä käden liikkeellä vaikenemaan. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hänen kätensä vapisi. "Liian myöhään", hän sanoi vaivalloisesti, "hän on kuollut." Greta lysähti pallille akkunansyvennyksessä. Hugh asteli takan luo ja näki peilissä kasvojensa tylyn ilmeen. Paul seisoi hetkisen käsi kädessä äitinsä kanssa, ääneti, liikkumattomana, sydän kylmänä kuin jää. Sitten hän riensi sisempään huoneeseen. Rouva Ritson seurasi häntä sulkien oven jälkeensä.
Pieni, tamminen sali oli hämärä. Lamppu paloi himmeänä, mutta oli sittenkin varjostettu. Vuoteella lepäsi Allan Ritson — kuten hänellä oli tapana — aivan kuin olisi elänyt. Mutta hänen huulensa olivat valkeat ja kylmät. Paul seisoi katse alas luotuna. Tuossa lepäsi hänen isänsä — hänen isänsä sittenkin, luonnon, rakkauden ja kunnian oikeudella, sanokoon maailma mitä tahansa. Vihdoinkin hän tiesi totuuden: tiesi liian myöhään voidakseen katsoa noihin jäykistyneisiin silmiin ja lukea niistä heidän pitkän, kiihkeän, monivuotisen rakkautensa salaisuuden.
"Isä", kuiskasi Paul — nyt kuuroille korville, — ja lankesi polvilleen.
Rouva Ritson tavattoman tyynenä ja hiljaisena astui toiselle puolen huonetta ja pani toisen kätensä kuolleen miehen rinnalle.
"Paul", hän sanoi, "tule tänne."
Paul nousi ja astui hänen rinnalleen.
"Aseta kätesi tähän minun käteni luo ja vanno pyhästi, ettet koskaan kenellekään virka sanaakaan siitä, mitä olet tänä iltana kuullut, ennenkuin sinä suurena päivänä, jolloin me kolme seisomme yhdessä iankaikkisen tuomarin edessä."
Paul asetti kätensä hänen kätensä viereen ja kohotti katseensa taivaaseen.
"Isäni ruumiin ja äitini kunnian kautta vannon, etten ainoallekaan olennolle sanoin enkä vihjauksin ilmaise isäni erehdystä enkä äitini häpeää — aina esiinnyn ihmisten edessä heidän laillisena poikanansa, samoin kuin minä olen Jumalan edessä heidän poikansa — minä vannon sen! Minä vannon sen!"