"Istus kiinni!"
"Niin kiinni kuin naulattu! Ja kun mää tulin kotia Branthin harjulle, mää en voinnu saara jalkojain irti. Silloin sanoi meirän Sally minun vanhalle eukollein: 'Äiti', sanoi hän, 'meirän pitää panna isä ponin kanssa talliin ja antaa hänelle kuppi teetä.' Ja niin ne tekivät ja kun minä olin sen horinut kurkkuuni, minä yritin uurestaan päästä satulasta irti, mutta onnistumatta. Silloin minä — arvaattekos, mitä minä silloin tein?"
"Ei, mies, mitäs teitte?"
"Minä sain maata koko yön tallissa Bessyn selässä!"
"Varjelkoon, Gubblum, ja kuinka se kävi?"
"Siihen minä kyllä tulen, mutta muutamat ihmiset ovat vain niin kärsimättömiä. Seuraavana aamuna minun tytär sanoi äirellens: 'Äite', sanoi hän, 'eiköhän olisi parasta ottaa satulaa irti, kyllähän isä siitä sitten selviää?'"
"Ja ottivatko ne sen irti?"
"Kyllä, miksikä ei? He veivät Bessyn ja minut sille pehmeälle paikalle, joka tavallisesti on tallin takana ja siellä he päästivät hihnat irti ja tyrkkäsivät sitä huutaen: 'Pois!'"
"Hyvä, mies, hyvä!"
"Hyvä! Ei sinne päinkään; se ei ollut ollenkaan hyvä sillä kertaa! Kun minä pyörährin maahan, minä kyllä olin päässyt irti ponista, mutta minä olin yhä kiinni satulassa."