"Mitäs ne sinulle sitten tekivät?"
"Minä tulen kohta siihenkin, mutta muutamat ihmiset ovat niin hirveän ihastuneita kuulemaan itsensä puhuvan. Ne ottivat ylös minut, satulan ja kaikki ja, panivat minut keittiön nurkkaan. Ja siellä minä olin melkein koko viikon maaten ja valvoen, kartaten ja kehräten ja tullen hirvittävän ohueksi. Mutta lopulta minä pääsin irti!" Tässä ilmausi Gubblumin kasvoille ylpeä ilme, kun hän lisäsi: "Miten onkaan hyvä, että ihminen on saanut kasvatusta! Me emme saa kasvatusta koskaan liiaksi."
Eräs nuorukainen — pitkä Gordie Moore — pisti pitkän, laihan kaulansa kahden tytön välitse esille ja sanoi:
"Opitteko te lukemaan ja kirjoittamaan ollessanne siellä kyökin nurkassa, Gubblum?"
Kaikki tirskuivat ja tirkistelivät. Mutta välittämättä keskeytyksestä Gubblum kohotti ruskeat kasvonsa, niin että aurinko paistoi niihin täydeltä terältä ja sanoi:
"Sen teki minun poikani — se, joka opiskelee papiksi. Hän tuli kotiin Beestä ja, 'Äite', hän sanoi, ennenkuin oli ollut minuuttiakaan talossa, 'otetaan isän kengät pois jalasta, tottapahan se sitten saa ne irti jalustimesta'."
Kuulijat päästivät äänekkään naurun. Gubblum istui suorana satulassa ja lisäsi sitten vakavin ilmein:
"Sitä se kasvatus auttaa ja kun lukee Raamatut ja kaikki! Jos minulla olisi viisikymmentä poikaa, minä kasvattaisin ne kaikki papiksi."
Ihmiset hänen ympärillänsä nauroivat taas ja sitten he kokoontuivat ryhmiin nyökytellen ja iskien toisillensa merkitsevästi silmää. Kerjäläisen juttu oli huvittanut heitä ja he kohtelivat hellyydellä ja ymmärtämyksellä hänen mielikuvituksensa lapsellista lentoa. Hän puolestansa iloitsi yhtä paljon saadessansa näytellä yksinkertaista ja typerää. Hänen silmänsä välähtivät, kun hän "loisti lahjoillansa". Ihmiset nauroivat, hän hymyili salaa ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Gubblum Oglethorpe, Branthin harjun kerjäläinen lähti pois ja silitteli poninsa takkuista harjaa. Hän aikoi viedä sen tilapäiseen talliin, kun hän joutui silmä silmää vasten nuoren painijan, Paul Ritsonin kanssa, joka tuli teltasta siistissä kävelypuvussansa. Suuresti hämmästyen kerjäläinen katseli Paulia päästä jalkoihin ja sitten hän ihmetellen, mitä nuorukainen siellä kaukana oli tehnyt, kysyi: