"Kas, koska te olette tullut takaisin näille main?" Paul hymyili.
"Tullut takaisin! Enhän minä ole poissa ollutkaan." Vanha mies vilkaisi salaa Paulin kasvoihin ja iski silmää merkitsevästi. Nähtyään, ettei hän voinut keskustelua jatkaa alkamaansa suuntaan, hän väänsi vinot kasvonsa vakavaan irviin ja sanoi:
"Te olitte yötä Lontoossa kolme päivää sitten."
"Yötä Lontoossa kolme päivää sitten!" Paul nauroi ja nyökäten muutamalle lähellä-seisovalle suuriääniselle laaksolaiselle sanoi: "Geordie, nipistäpäs sitä vanhaa miestä saadaksemme nähdä, eikö hän uneksi."
Sitä seurasi yleinen nauru, kysely ja tutkistelu Kerjäläinen otti hatun päästänsä ja kynsien laiskasti korvallistansa kallisti päätänsä sivulle, kohotti taaskin katseensa nuoreen Ritsoniin aivan kuin tullakseen lopullisesti vakuutetuksi tämän läsnäolosta ja mutisi puoliääneen: "Totisesti, pelkään, että olen lumottu — niin minä olen!"
"Lumottu — miksi?"
"Minä olisin voinut vannoa, että näin teidät muutamassa paikassa lähellä Lontoota kolme päivää sitten."
"En ole ollut siellä kolmeen vuoteen", sanoi Paul.
"Ettekö te heiluttanut minulle kättänne, kun me menimme ohi — minä ja
Bessy?"
"Heilutinko minä? Missä?"