"Annas, kun katson. Tänään on lauantai — minä palaan keskiviikkoiltana."
"Jumala olkoon kanssasi", sanoi äiti hartaalla äänellä.
"Äiti, minä puhuin Gretalle eilen illalla ja hän suostui. Me pääsemme pian vapaiksi tästä orjuudesta. Ensimmäinen rengas kahleesta on jo katkennut. Hugh kutsui minut huoneeseensa tänä aamuna allekirjoittamaan Ghyllin panttaussopimusta, mutta minä en suostunut."
"Ja nyt sinä aiot lähteä pois ja jättää kaikki hänen käsiinsä!"
Rouva Ritson istahti, ja Paul laski hellästi kätensä hänen päähänsä.
"Parempi niinkin, kuin antaa hänen kiskoa minulta kaiken tuuma tuumalta — — omistaa vain perijän varjo, kun toinen käyttää kokonaan haltijan oikeutta. Hän tietää kaiken, hänen karkeat viittauksensa ovat sanoneet sen minulle kyllin selvästi."
"Mutta vielä hän on vaiti", sanoi rouva Ritson ja hänen silmänsä kääntyivät kirjaan. "Varmaankin hän on minun tähteni vaiti — jos hän tietää kaiken. Eikö hän ole minun poikani? Ja eikö minun kunniani ole hänen kunniansa?"
Paul pudisti päätänsä.
"Jos kahdenkymmenen sinunlaisesi rakkaan ja hellän äidin kunnia olisi porraskivenä hänen aikeillensa, ei hän hetkeäkään arvelisi astua sille. Ei, ei; ei se ole sinun kunniasi eikä hänen omansa, joka pitää häntä vaiti."
Rouva Ritson kohotti katseensa.