Kirkkoherra Christian seisoi myllyn portilla tuulen yläpuolella loordi
Fisherin rinnalla ääneti katsellen liekkien leikkiä.
"Tuuli on etelässä", hän sanoi, "ja hehkuvat kypenet lensivät sulatosta sytyttäen myllyn."
Mylly oli kuivista puista ja liekit nielaisivat sen kuin louhikäärme kitaansa. Ihmiset kulkivat edestakaisin, milloin mennen valopiirin sisälle, milloin taas vetäytyen pimeään. Niiden joukossa oli muuan pitkä olento, jonka läsnäoloa ei kukaan ollut yleisen metelin aikana huomannut.
"Onko teillä presenninkiä?" kysyi tämä mies ympärillään-olijoilta.
"Caledalen heinäpieleksien peittona on oikein iso", vastasi joku.
"Hakekaa se."
"Ei se mitään hyödytä."
"Saakeli soi, hakekaa se!"
Tätä ylemmyyttä ilmaisevaa ääntä ei voitu vastustaa. Kolmen minuutin kuluttua noin tusinan verran miehiä veti perässään valtavaa presenninkiä.
"Pitäkää kiinni nuorista ja upotetaan se virtaan", kaikui sama kirkas ääni yli muun melun. Niin tehtiinkin. Likomärkänä presenninki vedettiin myllyn pihalle.