"Missä ovat tikapuut? Pian!"
Tikapuut nostettiin hiiltyvää, puista seinää vasten.
"Olkaa valmiina heittämään nuorat minulle", karjaisi syvä ääni.
Varma jalka astui matalimmalle puolapuulle. Kuului lasin sälähdys, ja sankka savu syöksähti ulos särkyneestä akkunasta. Hetkisen perästä seurasi sitä kirkas liekki, joka loistavina kielinä hulmahteli taivaalle. "Yliset ovat tulessa", karjaisi mylläri. Kilvan ja leikiten liekit ja säkenet leijailivat tuulessa.
"Kuka mies tuolla portailla on, tierätkö?" kysyi John Proudfoot.
"En tierä", vastasi mylläri.
Sinä hetkenä ilmestyi Hugh Ritson joukkoon. Savu oli hälvennyt ja selvästi saattoi huomata tumman olennon korkealla myllyn räystäällä. Hän tarttui molemmin käsin vuoliaiseen ja heittäytyi myllyn katolle.
"Heittäkää nuorat", hän huudahti.
Liekit leimahtivat taas valaisten koko taivasta. Vuorten tummat ääriviivat saattoi huomata päänsä päällä ja joen vesi laakson pohjassa loisti ja välähteli kuin ambra. Pitkä olento erottui selvästi punaisia liekkejä vasten ja samalla saattoi nähdä rattaat, joita tuli tavattomalla halulla hyväili.
Nyt kun kirkas liekki valaisi hänen kasvojansa ja keltaisenruskeata tukkaansa, ei kukaan enää kysellyt, mistä hän oli kotoisin.