"Kyyritsemässä herraa asemalle."
Hugh Ritson seisoi siinä vieressä. Kaikki katsoivat vuoroin häntä, vuoroin Nattia.
"Junalle — herraa? Mitä sinä tarkoitat? Ketä?"
"Ketäkö? No, nyt on ihme, Paul-herraa", sanoi Natt huuliansa nyrpistäen. "Luulenpa melkein, ettei se voinut Hugh-herra olla."
"Koska? Mille junalle?" kysyi kirkkoherra Christian.
"Kahreksan Lontoon-junalle."
"Kahdeksan? Lontoon?"
"Enkö minä puhu selvästi?"
"Ja onko hän mennyt?"
"Saatte olla varmat, että hän on mennyt."