Hämmästys kuvastui jokaisen kasvoilta.
VI LUKU.
Seuraava päivä oli sunnuntai ja aamujumalanpalveluksen jälkeen kokoontui joukko miehiä kirkon portin edustalle keskustelemaan edellisen päivän tapauksista. Illalla oli Lentävä Hevonen täynnä laakson asukkaita ja siellä vahvistettiin ja hylättiin monta viisasta teoriaa Paulin salaperäisestä ilmestymisestä palopaikalle ja hänen samanaikaisesta matkastaan Lontoon-junalla.
Hugh Ritsonia ei kenkään ollut nähnyt sinä päivänä. Mutta varhain maanantaiaamuna hän riensi talliin, käski Nattin satuloida hevosen, hyppäsi sen selkään ja ajoi täyttä laukkaa kaupunkiin.
Aamu oli purevan kylmä, ja ratsastaja oli napittanut nuttunsa leukaan asti. Ilma oli sakea, ja sumu ja höyry täyttivät laakson, niin että vuorien huiput vain silloin tällöin epäselvinä pistäytyivät esille. Hämärä talvinen päivä, jolloin aurinko ei pilkistänytkään pilven raosta, ei kyennyt hajoittamaan näitä sumuja. Tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja puhalsi jäisenä ja kosteana. Lumimyrsky oli tulossa.
Hugh Ritsonin kasvot olivat veltot ja kuluneet. Hän kumartui syvään eteenpäin satulassansa. Pureva tuuli löi suoraan vasten. Hänen katseensa oli terävä, mutta hän ei näyttänyt huomaavan ihmisiä, jotka sivuutti tiellä.
Dick-mylläri kyhnysteli puoliksi palaneen myllynsä lähettyvillä. Kun Hugh ajoi hänen ohitsensa, nosti mylläri katseensa ja mutisi hampaittensa välitse kirouksen. Vanha loordi Fisher lykkäsi työntökärryjä sulaton raunioilla. Suurin hiilihauta parhaillaan savusi. Hughin kulkiessa pajan ohi John Proudfoot seisoi vasara kädessä oven edessä selkäraudattoman vaunun pyörän vieressä. John kuului sanovan: "Vaikea on sanoa, missä Paul-herra vietti yönsä pyhää vasten. Koko juttu peittyy hämärään." Ja ääni pajasta vastasi: "Onneton enne, John, onneton enne." Kerjäläisen poni oli sidottu portin hakaan.
Kertaakaan kohottamatta silmiään ja painunutta päätänsä Hugh Ritson ratsasti huulet lujasti yhteen puristettuina vasten nousevaa myrskyä. Hänen sielussaan oli pohjamutia myöten myllertävä myrsky, joka oli ulkonaista paljon voimakkaampi. Kun hän tuli pappilaan, hän pysähtyi ja kolkutti kiivaasti porttia. Veli Peter tulla kuhnusti ulos kuuden askelen nopeudella minuutissa.
"Onko herra Christian kotona?" kysyi Hugh.
"En tierä, liekö", sanoi Peter.