"Greta, sinua on haettu Ghylliin", sanoi kirkkoherra hänen astuessaan huoneeseen. "Rouva Ritson tahtoo tavata sinua vielä tänä iltana. Natt, tallimies, tuli pienillä vaunuilla, mutta hän on mennyt takaisin."
"Minä lähden sinne heti paikalla", sanoi Greta.
"Ei, tyttöseni, päivä on liian pitkälle kulunut", sanoi kirkkoherra.
"Minua ei milloinkaan peloita pimeässä", sanoi Greta.
Hän otti lyhdyn ja sytytettyään sen veti harson tiukemmalle ja valmistui lähtemään.
"Vie sitten tämä paperi nuorelle herra Ritsonille. Se on jäljennös siitä, mitä minä olen kirjaani merkinnyt."
Greta epäröi. Mutta hän ei voinut kertoa kirkkoherra Christianille, mitä Hughin ja hänen välillänsä oli tapahtunut. Hän otti paperin ja kiiruhti tiehensä.
Kirkkoherra istui vielä kauan tulen ääressä. Sitten hän nousi, asteli ovelle ja avasi sen. "Taivas sitä tyttöä siunatkoon, siellähän on tuisku. Mikä ilma lapsen olla nyt matkalla!" Hän palasi levottomin mielin takkansa luo.
VIII LUKU.
Kun Greta astui ulos, oli ilma kellertävä ja huuruinen. Pilvet synkistyivät synkistymistään. Kun hän joutui kylään, alkoi suuria lumihiutaleita keveinä ja leikitellen lennellä hänen ympärillään. Hän tunsi, että tuuli heitteli niitä vasten hänen kasvojaan ja kun hän tuli kapakan kohdalle, hän näki niiden tanssin kapakan kalpeankeltaisessa valossa.