"Miksi, Gubblum?" kysyi Paul hyväntuulisesti nauraen. "Mitä minä tein
Hendonissa?"
"Tein! Poika, jonka tapasin siinä lähellä kadulla, sanoi, että herra
Paul pitää kapakkaa."
"Pitää kapakkaa!"
Tätä seurasi hirveä naurunräjähdys, jonka keskeltä joku huusi:
"Koettakaapas, pojat, eikö tuo Gubblum-ukko nuku?"
"Ja jos minä nukun, on sekin parempi kuin valvoa mielipuolien kanssa, eikös olekin?" kiivaili Gubblum.
Sitten kerjäläinen kynsi taas päätänsä ja virkkoi hiljaisemmin: "Niin se on! Ellette se ollut te, niin sitten se oli se vanha kaviojalka itse."
"Olemmeko me niin samannäköiset? Mulla ei kuitenkaan ole kaviota."
"Sen nimi oli joka tapauksessa Paul."
Hugh Ritson oli avannut kyynärpäillänsä tien Gubblumin luo ja kuunteli nyt tavattoman tarkasti. Kun toiset olivat nauraneet, hänen kasvojensa ilme oli pysynyt täysin muuttumattomana.
"Paul — mitä?" hän kysyi.