Vihdoin loordi Fisher huomasi erehdyksensä, mutta silloin hän oli vanha ja köyhä. Hänen vaimonsa kuoli murtunein sydämin. Tämän jälkeen loordi Fisher ei enää koskaan toipunut. Mutta laakson väestön rautainen iva ei kuitenkaan säälinyt painunutta päätä. "Hän komeilee" — käy pää pystyssä — "kuin ylpeä joutsen", tahtoivat he sanoa, kun hän meni ohi. Kaivos jäi oman onnensa nojaan ja telineet romahtelivat alas. Loordi Fisher rupesi nyt suuren kaivoksen herralle polttamaan maksusta hiiliä.
Vanha mies työskenteli juuri hiilihaudallansa mätkien koholle jääneitä paikkoja tammisella kangella, kun noin kahdeksantoista-vuotias tyttö saapui etelästä tulevaa tietä ja kiipesi ketterästi sysihaudalle. Mukanaan hänellä oli paimenkoira, pieni, mutta tulinen kuin vuoriston susi.
"Oletko se sinä, Mercy?" sanoi hiilenpolttaja kääntymättä paikaltansa.
Tyttö oli kaunis, pikku olento, vaikka hänen kauneudessaan oli jotakin luonnotonta. Ensi silmäyksellä näki, että hänen kasvojensa olisi pitänyt olla punaiset ja valkeat kuin tuhatkaunon terä, ja hänen hiustensa, jotka olivat keltaiset kuin esikko, olisi pitänyt iloisina kierteinä ympäröidä niitä. Sinisissä silmissä olisi pitänyt ilmetä päivänpaistetta, naurun leikkiä punaisilla huulilla ja hänen äänensä olisi tullut soida iloisesti. Mutta puna neitosen poskilta oli paennut; varjot olivat sumentaneet hänen silmiensä päivänpaisteen, huulten ympärille oli ilmestynyt surullinen piirre ja murhe muodosti hänen äänensä sointupohjan.
"Tässä on vain sinun teesi, isä", hän sanoi asettaen alas korinsa. Sitten hän otti maasta kapustan ja kävi hämmentämään tulella kiehuvaa keittoa. Koira makasi ja raollaan olevilla silmillään tirkisteli aurinkoon.
Tuulenhenki lehahti pensaikkoon, ja huvipaikalta kuului häipyvä ilo aina tänne asti. Varsinkin nuorten harmiton nauru kaikui kaiken yli. Tytön silmät kiersivät kaihoten telttoihin ja liehuviin lippuihin.
"Kuuletko, isä, tuota iloa, mitä urheilujuhlassa pidetään?" hän kysyi.
"Kuulen, tyttö; ilo on siellä ylimmillään. Ne sirkuttavat ja livertelevät kuin keväiset peipposet." Vanha mies kuunteli. "Minä ajattelin, että sinä itse olisit toisten nuorten mukana ja ehkä ottaisit osaa kilpailuihin, Mercy."
"En välittänyt mennä", sanoi Mercy hiljaa.
Vanha mies katseli taas hetkisen ääneti.