Eikä seutukunnan asukkailla suinkaan ollut mitään juhlaan kokoontumista vastaan. "Parhainta onnea vihittäville!" he sanoivat. "Älköönkä runsauden sarvi koskaan vuotamasta laatko."
Koko laaksossa ei tehty paljoa työtä sinä päivänä. Seudun rikkain perijätär aikoi mennä naimisiin laakson rikkaimman tilanomistajan kanssa. Sellaisessa tapauksessa oli työtä kylliksi, kun pistäysi Lentävään Hevoseen tekemään toisten kanssa laskelmia. Pääasia selvisi yksinkertaisella yhteenlaskulla — nimittäin, paljonko olisi Paul Ritsonin arvo sitten, kun hän on mennyt naimisiin Greta Lowtherin kanssa. Ja useammin kuin kerran sinä päivänä kaksikertaa kaksi teki viisi.
Pakkanen kesti yhä ja tiet olivat jäässä. Ennen pakkasia oli ollut ankaria sateita, ja joki, joka juoksi laakson halki, oli tulvinut ja peittänyt niityt tien kahden puolen. Nyt se muodosti viiden penikulman levyisen lasisileän jääsillan, jota myöten saattoi kulkea suoraan kuin nuoli.
Abraham Strong, puuseppä, oli saanut muuttaa suunnattomat nelipyöräiset vaunut taiviajopeleiksi siten, että otti pois pyörät ja laittoi niihin puusta jalakset. Tämän vaunureen oli seppä raudoittanut ja sitä aiottiin käyttää hääjuhlallisuuksissa.
Varhain sinä aamuna oli veli Peter lähetetty kaupunkiin kutsumaan herra Bonnithornea. Neljän penikulman jalkamatka tuntui hänestä vaikeammalta ponnistukselta kuin koko asia olisi ansainnut.
"En ymmärrä, mikä sitä likkaa vaivaa ja mitä hän; on vailla", hän murisi äkeästi astellessaan tietä. "Mitä hän miehellä tekee? Eikö hänellä nytkin ole kaksi kappaletta? Minä itse palvelen häntä kylliksi. Mutta tytöt ovat merkillisiä tuulihattuja."
Herra Bonnithorne sai tarpeeksi Peterin sanoista: "En tierä, eikö siellä lie vihkiminen tekeillä", ymmärtääkseen, mistä oli kysymys. Hugh Ritson oli poissa kotoa, ja hänen veljensä Paul kiirehti hänen poissaollessaan häämenojen toteuttamista.
Näissä mietteissä herra Bonnithorne oli lähtenyt kaupungista matkalle. Mutta ennenkuin hän ehti pappilaan, hän tapasi itsensä Paulin, joka oli matkalla hänen toimistoonsa. He lausuivat toisilleen muutamia sanoja. Tietysti nuori tilanomistaja oli maallikko eikä muuta. Hän kykeni selittämään huonosti tilannetta, mutta sen sijaan hän antoi jotakin, joka sanoi kaiken ja antoi asianajajan hävyttömyydelle ankaran iskun. Paul antoi asianajajalle ilman lähempiä selityksiä ne luovutuskirjat, jotka oli tuonut Lontoosta. Herra Bonnithorne tarkasti niitä, pisti ne taskuunsa ja hymyili. Hänen mielestään Paulin merkitys vaarallisena vastustajana aleni sinä hetkenä mitättömiin. He erosivat pitemmittä puheitta.
Illan tullen palasi kirkkoherra Christian kotiin kuolemanväsyneenä. Hän tapasi asianajajan odottamassa häntä. Avioliitto hänen silmissään oli kuvastunut koko päivän suurenmoisena ja kaikki muut asiat olivat vähäpätöisyyksiä sen rinnalla.
"Te annatte hänet siis pois, herra Bonnithorne", hän sanoi ilman pitempiä kursailuja.