Sitten hän nousi rekeen, määräys annettiin, viulu alkoi soida, ja niin he lähtivät jokirantaan. Minuuttia myöhemmin he kiisivät peilikirkasta jäätä aamuauringon ihanasti säteillessä ja soiton ja monien iloisten äänten hyväillessä heidän korviansa.
He kulkivat niittyjä pitkin ja saapuivat pappilaan yht'aikaa kuin vaunutkin, jotka olivat palanneet tietä myöten. Sitten seurasi aamiainen — herkullinen ateria, joka oli erittäin tervetullut tyydyttämään vuoriston ilmassa kiihoittunutta ruokahalua. Kirkkoherra Christian oli isäntänä salissa ja veli Peter keittiön puolella, ja väliovi oli auki. Edellinen hymyili ja säteili kuin huhtikuun aurinko, jälkimmäinen taas oli hapan kuin etikassa liotettu kurkku eikä tiennyt, "olenko koskaan nähnyt noin nälkäistä koiralaumaa."
Aamiaisen lopulla hypähti herra Bonnithorne ylös. Tämä herra oli lopultakin pudistanut harteiltaan kaiken huolten painon. Hän nauroi ja lörpötteli, lasketteli sukkeluuksia ja terästi joskus kieltänsä hienolla ivalla.
"Asianajajamme on toisella kymmenellä", kuiskasi eräs neitonen Gretan korvaan. "Hän on pian tukkihumalassa."
Herra Bonnithorne tahtoi esittää "herra ja rouva Ritsonin maljan". Aluksi hän lausui muutamia hiomattomia sukkeluuksia: "Miehet ovat huhtikuita kosiessaan, mutta joulukuita vihkimisen jälkeen." Sitä seurasi: "Tytöt ovat toukokuita tyttönä ollessaan, mutta taivas pilvettyy, kun heistä tulee vaimoja." Näitä sanontatapoja ei herra Bonnithorne kuitenkaan sanonut aivan tosiksi, sillä molemmista on poikkeuksia.
Paul kiitti seuraa muutamilla miehekkäillä ja hyvinvalituilla lauseilla, ja sitten hän astui keittiön ovelle ja pyysi niitä vieraita, joiden isäntänä Peter oli ollut, viettämään iltansa Ghyllissä.
Naiset olivat nousseet ja kantoivat Gretan salista pois valmistumaan matkalle. Silloin Gubblum Oglethorpe kohosi jaloillensa ja tahtoi välttämättä esittää "tyttärien maljan". Mitä Gubblumilla tällaisessa tilaisuudessa oli sanottavaa, ei meillä ole syytä muistiin merkitä. Hänen puheestaan oli vaikea sanoa, oliko se hullua vai viisasta, itsenäistä vai lainattua, mutta kaikissa tapauksissa se alkoi hautajaisjutulla.
"Muistan tässä", hän sanoi, "Adam Strangin ruumiinkantajat Gosforthin hautausmaalla melkein ummelleen vuosi sitten. He suorittivat sen kahress' vuoross' ja heillä oi' suuri pullo mukana ja he kallistelivat sitä ahkerasti — juu — tuollainen kuin tuolla vanhalla Peterillä tuolla pöyrän päässä, mutta jonka hän pitää vain ittellään. No, he kantoivat Adamia kaikella kunnialla talosta; kumpikin kantoi penikulman ja jätti sitten arkun jatkaen matkaa, kunnes toinen joukko tuli ja otti arkun ja vei sitä taas penikulman. Matkaa kirkko maalle oli yhreksän penikulmaa, niin että heirän täytyi vaihtaa yhreksän kertaa ja joka kerta he lämpimästi hyväilivät sitä suurta pulloa — kuljeta sitä tästä kautta, Peter. No, surukansa oikaisi polkuja peltoja pitkin, mutta kantajain täytyi käyttää valtatietä. Kaikki kävi hyvin kahreksan penikulmaa, jolloin toisen joukon oli taas määrä seurustella Adamin, toisen pullon kanssa. He jättivät arkun tien vieressä olevan talon seinustalla ja kulkivat erelleen. No, kun toinen ryhmä saapui paikalle, ei se sitä nähnyt — ne eivät sitä nähneet, se on tosi — yhtä vähän kuin Peter näyttää huomaavan minua. No niin, he menivät erelleen. Ja kun he sitten tulivat kirkkomaalle, oli siellä kirkkoherra valkeassa kauluksessaan, paljain päin ja suuri kirja auki. Mutta, nähkääs ruumista ei kuitenkaan ollut. Missä se oli? No, kas, se lepäsi kaikessa rauhassa huoneen seinustalla penikulman päässä."
Gubblum aikoi juuri sovittaa kertomuksensa Paulin ilmestymiseen palopaikalle silloin, kun luultiin hänen olevan Lontoossa, mutta silloin saapui Greta saliin turkkeihin käärittynä. Paul oli heittänyt ylleen pitkän ulsterin, ja kaikki nousivat jättämään viimeisiä jäähyväisiä. Seurueen keskellä seisoi vanha, hyvä Christian uurteiset kasvonsa uiden äänettömissä kyynelissä. Greta heittäytyi hänen syliinsä itkien ääneensä. Sitten kirkkoherra alkoi katsella ilmeisesti iloisena ympärilleen ja näytti joutuvan äkkiä verrattomalle tuulelle.
Hevonen ajettiin portaan eteen ja vaunuun oli ladottu monia matkalaukkuja ja laatikoita.