Sitten hän palasi onnellisena kotiinsa.
Sinä iltana oli Ghyllissä suurenmoiset kemut. Ensiksi herkullinen ateria — pihviä, vasikkaa, lammasta, kinkkua, makkaraa ja kuumia torttuja. Sitten pidettiin tanssiaiset suuressa ladossa, johon oli puisiin jalkoihin pistelty pitkiä kynttilöitä, ja ontoiksi kaiverretut perunat toimittivat lampun virkaa. Musta olut ja sikaarit olivat vapaasti käytettävissä, ja kun lasit kilisivät ja savu kohosi, kaikui laulu:
"Se mies juo ja sille Luoja suo, jolla vaimona on järkevä nainen. Mutta vaikka mies raataa, niin vaimo hänet kaataa, jos vaimo on tuhlailevainen."
Sitä seurasi sokkoleikki. "Antoni, aimo poika, kutsun saat multa, kerran ma ostin juustoa suita. Tule, tule, etsi ja kiinni ota, siitähän seurata vois vaikka sota."
Loppujen lopuksi tavarat koottiin heinärintuuksen reunaan ja lattia lakaistiin puhtaaksi. Yhteen nurkkaan pystytettiin oluttynnyri, ja Tuomas Kyttyräselkä viuluineen istutettiin sen päähän. Tanssi keskeytettiin vain siksi aikaa, että saatiin juoda sekä olutta että viinaa, kunnes Tuomaan tahti alkoi käydä säännöttömäksi, jolloin Gubblum kävi häntä torumaan. Mutta Tuomaspa taiteilijan ylpeydellä mursi viulunkopan Gubblumin päähän ja Gubblum mursi nyrkillänsä viuluniekan nenän, ja sitten he pyörivät pitkin lattiaa yhdessä sykkyrässä, kunnes Gubblum vihdoin pääsi vaivoin ylös ja pudistaen pörröistä päätänsä virkahti:
"Mies-raasu on humalassa kuin pelimanni ainakin."
Pappila oli äänetön kuin yö. Kaikki vieraat, paitsi yhtä, olivat menneet. Kirkkoherra Christian istui hiipuvan takan ääressä. Vanha loordi Fisher istui hänen kanssaan. Kumpikaan ei puhunut. Äänettöminä he viettivät monta pitkää tuntia.