Vanha mies katseli häntä sokaiseva sumu hämärissä silmissänsä. "Kerro minulle, tyttöseni, kerro minulle kaikki", hän sanoi.
"Oi, ei se ole mitään", sanoi Mercy. Hän oli pyyhkäissyt pois kyyneleet ja hymyili taas. Loordi Fisher pudisti päätänsä.
"Ei se ole mitään, isä — ainoastaan —"
"Ainoastaan mitä?"
"Ainoastaan — oh, ei se ole mitään!"
"Mercy, oma lapseni", sanoi loordi Fisher, ja kyyneleet täyttivät nyt hänen himmeät silmänsä — "Mercy, muista, että jos tytön asiat eivät käy oikeata latua ja äiti lepää nurmen alla, on silloin isä ensimmäinen, jolle hänen pitäisi kertoa kaikki."
Vanha mies oli istuutunut hirren pölkylle ja avasi juuri koriansa, kun tieltä kuului keveitä, juoksevia askeleita.
"Aiotteko sytyttää uuden haudan tänä yönä, Matthew?"
Vanha mies nojasi edessään olevaan portaaseen ja hymyili.
"En, herra Bonnithorne, ilma näyttää tulevan liian myrskyiseksi."