Herrasmies otti silkkihatun päästään ja koputti sormellaan otsaansa. Hänen tukkansa oli ohut ja vaaleankeltainen ja kammattu sileäksi ohimoille.
"Te hämmästytätte minua. Minä ajattelin, että ilma olisi mitä parhain.
Katsokaa, miten sinisiä pilvet ovat."
"Se ei asiaa auta. Parempi olisi, etteivät pilvet koskaan olisi hohtavan siniset. Samanlainen päivänpaiste oli eilen ja kuun noustessa oli taivas pilvessä ja satoi."
Hymy leikki lakkaamatta herrasmiehen kasvoilla. Siksi hänen hampaansa myöskin aina olivat näkyvissä.
"Te laaksojen asukkaat osaatte ilmoja ennustaa."
Ääni oli pehmyt ja naisellinen. Jokaisen lauseen lopussa oli pieni naurunhöhähdys.
"Viime yönä sytytimme kuun noustessa, herra", vastasi hiilenpolttaja. "Se nousi lounaasta eikä se tiedä hyvää, vaikka nyt onkin tyyni. Ennen puolta yötä sataa ja myrskyää."
Tyttö oli puikahtanut pensaikkoon ja laitteli luutaa tammen vesoista. Herrasmies seurasi häntä silmillänsä. Ne olivat pienet, kiiluvat silmät, ja hän räpytteli niitä lakkaamatta.
"Teidän tyttärenne ei näytä oikein terveeltä, Matthew?"
"Hän voi kyllä hyvin, herra, aivan hyvin", sanoi hiilenpolttaja ryypäten suunsa teetä täyteen.