Herrasmies hymyili taaskin suunsa irviin, niin että hampaat kokonaan näkyivät. Hetkisen vaiettuaan hän virkkoi: "Otaksun, ettei ole erittäin hauskaa vaihtaa kaivostansa tuollaiseen risuläjään", ja osoitti puoliksi valmiiksi pinottua hiilihautaa.
"Eipä, ei; se on inhoittavaa työtä — kun nuo sytytetään palamaan."
Koira oli äkkiä ampaissut pystyyn. Seurattuaan koiran liikkeitä sanoi herrasmies: "Kenenkä lampaita nuo tuolla rinteellä ovat?"
"Vanhan herra Ritsonin katraat ne ovat."
Lampaat kiipeilivät ja hyppivät kallioilla.
"Vaarallinen paikka, eikö totta?"
"Paikka voi antaa niille tilaisuuden urheilla. Mutta ne ovat kuin tunturikauriita eivätkä loukkaa itseänsä."
"Sanon teille hyvää yötä, Matthew." Keltatukkainen, vanhanpuoleinen herrasmies oli pois lähdössä. "Ja muistakaa viedä tyttärenne uuden tohtorin luo Keswickiin", hän sanoi erottaessa.
"Eivät ne ole tohtorit, jotka voivat Mercyn parantaa", mutisi hiilenpolttaja toisen mentyä.