"Minä voin sen todistaa ja minä teen sen", vakuutti Greta.
"Sinä! Miten?"
"Odota huomiseen, niin saat nähdä", vastasi Greta.
Paul kiersi toisen kätensä hänen vyötärelleen ja aikoi viedä hänet vaunuun.
Greta pysähtyi. "Nyt minä arvaan, mikä se musta valhe oli", hän kuiskasi.
"Nyt, ajuri, matkalle ja aika vauhtia."
"Oliko se Kentish-kaupungin asemalle?"
"Ei, lähiasemalle, 12,30 junalle."
Vaunun ovi avattiin ja suljettiin. Silloin kuului katkera itku yläkerrasta kadulle asti läpi pimeän yön.
"Tyttöraukka, mikähän häntä vaivaa? Minusta tuntuu tuo ääni tutulta", sanoi Greta.