"Mää en tiärä yösijoist'", hän sanoi, "mutt' voitte ehkä saarakkin — he, he, he! Mää kysyn rouvalt — he, he, heh!"
"Rouvalt'? Eiks' sull' sitten herraa olekaan?" kysäisi Gubblum.
Nyt oli Jabezia varoitettu, ettei mitenkään antaisi isännän suhteen panna itseään pussiin, vaan joka kerta, kun isännästä tulee kysymys, hänen tulee olla mykkä kuin hauta. Siksipä hän vastaukseksi kerjäläisen kysymykseen pudisti viisasta päätään ja näytti tietämättömältä ja hämmästyneeltä.
"Ei? Ja kuinkas kauan olet ollut täällä?"
"Pääsiäisenä kolme vuotta", vastasi Jabez.
"Ja kuinkas kauan sanoit rouvan olleen täällä?"
"Rouvan? Mää kuulin isän sanovan, ett' rouva Drayton on pitänyt
Haukka-Haikaraa kaksikymment' viis' vuotta."
"Kaksikymmentä viisi! Silloin otaksun, ettei herra ollut kuin pikku lapsi, kun hän tuli tänne", sanoi Gubblum.
"Ehk'ei ollut", myönsi Jabez. Sitten huomaten, että oli varovaisuuden niin huomaamatta unohtanut, hän ankarasti väitti, ettei hänellä herraa ollut.
"Vaikea on syörä kaffelilla kirnupiimää", ajatteli Gubblum. Hän koetti käyttää lusikkaa.