"Kattos, poikasein, tahroks', että lainaan sulle tään shillingin?"
Jabez irvisti ja puristi lihavaan nyrkkiinsä saamansa rahan.
"Minä tunsin kerran miehen, joka väitti, että sinun isäntäsi oli jymäyttänyt muuatta pitkätukkaista", sanoi Gubblum. "Minä ajattelin, että hän itse oli jymäyttänyt. Mutta kun minä sanoin sen hänelle, hän tarttui minua niskasta kiinni ja nutisti katuun, ja kaikki vain siksi, että minä puolustin sinun isäntääsi."
"Mutta minulla ei ole isäntää", väitti Jabez.
"Silloin minä ratsastin ponipahallani, mutta nyt minä saan lyntätä jalan", jatkoi Gubblum välittämättä pojan kokeesta näyttää mahdollisimman viattomalta. "Samalla kertaa minä huusin hänelle: 'Hyvää huomenta, herra Paul!' ohikulkiessani."
"Sittenhän te tierätte hänen nimensäkin?" kysyi Jabez avaten uniset silmänsä selko selälleen.
"'Herra Paul on mieronkiertäjä', sanoi eräs katupoika. 'Niin on', sanon minä, 'tierän vallan hyvin.' Ah, minä muistan sen ihan kuin se olisi tapahtunut eilen. Minä katsoin taakseni ja täällä hän seisoi kapakan ovella kaivaen nenäänsä sormellansa. Niin juuri, niin hän teki."
Jabez tunsi tällä hetkellä omantuntonsa tavattoman valppaaksi. "Mutta minulla ei ole", hän väitti uudestaan.
"Mitä ei ole?"
"Herraa."