Abbedissa muutti muutamia helmiä rukousnauhassaan.
"Menneisyys ei merkitse meille mitään täällä, tyttäreni. Näiden muurien sisälle ei maailma astu. Ristin läheisyydessä menneisyys ja tulevaisuus yhtyvät."
Greta veti syvään henkeänsä. Sitten hän kumarsi ja suudeltuaan abbedissaa kädelle kääntyi hitaasti ja lähti.
Greta ja kapakan emäntä kulkivat synkän käytävän läpi, ja sama nunna, joka oli avannut oven, sulki sen heidän jälkeensä. Rouva Drayton tarttui Gretan käsivarteen heidän ohi kulkiessaan ja hänen kätensä huomattavasti vapisi.
"Kuka hän on?" kuiskasi kapakan emäntä, kun he istuutuivat vaunuun.
"Sisar Grace", vastasi Greta kääntäen päänsä sivulle.
"Minä olisin voinut vannoa, että hän oli minun Paulini äiti", mutisi rouva Drayton.
Greta katsahti ympärilleen, mutta kapakan emäntä ei nähnyt hänen kysyvää ilmettään. Hänen silmänsä samoin kuin ajatuksensakin harhailivat kaukana.
XX LUKU.
Vaikka hetki oli myöhäinen, olivat kadut tungokseen asti täynnä. Ihmiset palasivat kotiin teattereista, ja Gretan ja kapakan emännän kulkiessa Strandin yli se vilisi täynnä ajopelejä ja katuvaunuja. Vaunut vierivät Seven Dialsin läpi, ja siellä yleiset talot tyhjensivät kaikista nurkistaan ulos onnettomia miesten ja naisten raunioita. Huudot, kiroukset, riidat ja naurut kaikuivat yli rattaitten jyrinän. Parroittuneet miehet, peseymättömät naiset ja likaiset lapset puikkelehtivat sekaisin, ja heihin liittyivät varkaat, tyhjäntoimittajat ja kaikenlaiset katujen kiertäjät. Heidän joukossaan ei tavannut yhtään ainoata rehellistä ihmistä — ainoastaan poliisien tummat olennot tekivät poikkeuksen.