"Hyvä, anna kuulua!"
"Paul."
Nimi meni kuin nuoli hänen lävitsensä. Sitten hän sanoi melkein masentuneena:
"Greta Lowtherin velipuoli siis, missä hän lieneekin, on nimeltään —"
"Paul Lowther", sanoi Bonnithorne. "Mutta", hän lisäsi äkkiä vilkaisten toisen kasvoihin, "hän voi — minä sanon, hän voi — esiintyä toisella nimellä — Paul jotakin muuta, esimerkiksi."
"Varmaankin — luonnollisesti — niin — niin", mutisi Hugh Ritson.
Koko hänen läpitunkematon kylmäverisyytensä oli hävinnyt.
He olivat saapuneet talon eteen ja olivat nyt rakennusten ympäröimässä, kivitetyssä pihassa. Se oli Ritsonien koti, tunnettu nimellä Ghyll, ikivanha talo, jonka suuret suojat kimbrit olivat rakentaneet harmaasta kivestä ja liuskakivestä. Savukierteet kohosivat laiskasti kirkkaalle taivaalle muutamasta piipusta. Hämähäkki oli kutonut hienon verkkonsa ruusupensaasta toiseen leveän portaan yli, ja loistava perhonen koetti juuri päästä siitä läpi. Hanhien kaakatus kuului takapihalta.
"Robert Lowther oli Grace Ormerodin lapsen isä?" kysyi Hugh Ritson muun puheen jatkoksi.
"Hänen poikansa Paulin isä."
"Ja Greta on hänen tyttärensä? Niinkö on asia?"