Kyyhkysmäisten silmäin ilme kertoi, että yksin sairauskin tuottaisi tälle rehelliselle sielulle täydellistä onnea.
"Ja mitä uniin tulee, olkaa varma, että ne ovat vain unia, sanon minä."
"Olette oikeassa, rouva Drayton", sanoi Greta ja palasi vielä kerran asemasillalle. Hänen ajatuksensa oli kääntynyt kirkkoherra Christianiin. Olisiko mahdollista, että hän olisi saapunut? Kantaja, joka oli tuonut hänen tavaransa sisään, seisoi vielä niiden vieressä ja hänen kanssaan oli joku toinen kantaja. He olivat selin häneen, kun hän kevyesti asteli odotushuoneesta ja hän saattoi kuulla osan heidän keskustelustansa ennenkuin he huomasivat hänen läsnä-olonsa.
"Näiks' sää sen vanhan ukkelin, joka yhrentoist' junall' saapus?" kysyi toinen.
"Näin kyll'. Oikea isoäirin isoisän isä omass' persoonassans'. Hieman höperöpää, vai? — säärystimiss' ja silkkisukiss'."
"Parast' sorttii joka suhteess'."
"Antoiks' juomarahaa, häh? Ei olis luullut."
"Miks'ei, hyväsyräminen ukkeli, olen varma, ett' hän on itte paavi."
"Ol' vait."
"Ol' varma siit'. Mää panin hänet vaunuun ja lähetin Westminsterin katoliseen luostariin."