Gretan lumoavat silmät kurkistelivat ympärilläolevien ihmisten päiden yli. Sitten ne kirkastuivat, ne välähtivät kuin salama ja taivaallinen hymy levisi hänen kasvoillensa. "Ah, hän on tuolla — tuolla takana — pilettiluukulla. Juoskaa hänen luokseen, rakas, hyvä mies, juoskaa ja sanokaa, että minä olen täällä. Minä otan paikan ja pidän oven auki."

Greta pyörähteli sillalla kevyenä kuin nuori hirvi. Seuraavana hetkenä hän oli avannut vaunun oven ja seisoi käsi ovenrivassa. Hän näki saapuvan sen, joka oli enemmän kuin koko maailma hänelle. Mutta hän ei katsonut häneen kahdesti. Ei, hän ei voinut katsoa kahdesti. Hän tahtoi odottaa, kunnes he olisivat sisällä kahden, kahden.

Ihan hänen rinnallaan asteli Hugh Ritson! Voiko se olla mahdollista? Ja oliko se todellakin hän, joka on tuonut hänen miehensä? Ah! Hän on katunut ja lopultakin hän itse on ollut ilkeä ja katkera. Kuinka ystävällisesti onkaan Hugh tehnyt, kuinka rumasti taas hän puolestaan!

Gretan katse painui ja lämmin puna peitti hänen kasvonsa, kun eellimmäinen astui vaunuun. Greta ei katsahtanut uudestaan häneen ja toinen karttoi samalla tavalla. Greta tiesi sen, vaikka katsoikin maahan. "Oh, sitten vasta, kun olemme yksin!" hän ajatteli ja kääntyi Hugh Ritsoniin.

Taivainen hymy valaisi yhä hänen kauniita kasvojansa ja silmäin syvä ilme puhui ilosta ja katumuksesta.

"Hugh, minä pelkään, minä pelkään", hän änkytti, "että minä olen ollut kova ja sydämetön. Olkaamme ystäviä. Salli minun olla sinun rakkain sisaresi."

Hugh katsoi häneen äänetönnä. Hänen epävarma jalkansa raapaisi asemasiltaa. Hän näki, mitä toisen sydämessä liikkui ja tiesi, mitä oli hänen omassa sydämessänsä. Hän ajatteli sitä iskua, jonka juuri aikoi hänelle antaa.

Greta ojensi kätensä ja otti hänen kätensä omiinsa, mutta toinen ei vastannut hänen puristukseensa. Niin, tiesihän hän, että hän nyt aikoi iäksi murtaa tämän anteeksiantavan sydämen. Hän tiesi, kuka oli astunut vaunuun.

Greta kurkotti ja suuteli häntä poskelle. Mies Hughin sielussa ei voinut kestää enempää. Hän tunsi kutistuvansa kokoon eikä voinut puhua. Mielenliikutus vapisutti hänen ruumistansa.

Greta kääntyi kapakan emäntään, joka seisoi lähellä hypelöiden hattunsa nauhoja ja tuijotellen vaunuun.