"Vähässä ajassa minusta tuli kokonaan turmeltunut, langennut nainen."
Abbedissa siirsi muutamia helmiä vapisevin sormin. Sitten hän kohotti ristin, joka riippui hänen rinnallaan ja piti sitä sisaren edessä.
"Minä ajattelin lastani ja rukoilin, että hän olisi kuollut. Minä ajattelin häntä, joka ei ollut minun mieheni ja minun sydämeni tuli kylmäksi ja kovaksi. Äiti, minun vapahdukseni hetki vihdoin koitti. Niin, mutta sen mukana minun sielussani lakkaamatta kaikuivat sanat, liian myöhään. Elämän pyörteissä, etsiessäni iloa, vaikka löysin vain häpeää, minä tapasin hyvän miehen. Niin, pyhä äiti, hyvän miehen. Äiti, nyt hän on tuolla."
Hänen kalpeat, surulliset ja juhlalliset kasvonsa kohosivat taas, ja käsi, joka piti ristiinnaulittua, ojentui pään yli.
"Minä inhosin elämääni. Hän vapautti minut siitä — hän vei minut mukanaan vuoristoon — Skotlantiin ja siellä syntyi lapsi. Äiti, vasta silloin minä heräsin kuin huumeesta. Minusta tuntui kuin synnin kahle olisi kiertynyt minun ympärilleni. Kyyneleet — — ah, kuinka paljon minä vuodatinkaan kyyneleitä! Mutta lepo ja rauha tuli vihdoin, ja me menimme naimisiin."
"Tyttäreni, vähän saatoin aavistaa ottaessani lupauksesi, että sielusi vihollinen oli sinua niin kokonansa pitänyt vallassansa."
"Kuunnelkaa minua vielä vähän, pyhä äiti. Lapsesta tuli minun lemmikkini — minun Paulini ilmetty kuva — jokainen piirre, jokainen ilme oli sama. Ja osiksi unohtaakseni kadottamani lapsen ja osiksi muistaakseni häntä minä nimitin toisenkin lapseni Pauliksi. Äiti, vuodet vierivät rauhassa. Menneisyys jäi taakseni. Sen muisto painoi raskaana vain minun yksinäistä, vaivattua sydäntäni. Minä sain toisen pojan ja annoin hänelle nimen Hugh. Monen vuoden kuluttua minun mieheni kuoli." Katuja vaikeni.
"Äiti, nyt minä rikoin toisella tavalla, mutta minä olen sen jo tunnustanut. Pitääkö minun se toistaa?"
"Ei, tyttäreni, jos se koskee valaa, joka raskaana painoi sydäntänne."
"Minä ajattelin, että minun ensimmäinen lapseni oli kuollut. Minä en ollut nähnyt häntä kolmeenkymmeneen vuoteen. Mutta meidän elämämme polut yhtyivät kuitenkin viimein. Ja vaimo, joka häntä hoiti, tuli tähän taloon neljä päivää sitten."