Heidän punertavat ja valkeat pukunsa ja esiliinansa pilkahtelivat sen vihreän lehvistön välistä, jota he käsissänsä kantoivat.
"Birman metsä tulee Dusinaneen", mutisi Greta hymyillen.
Kun lehvien kantajat tulivat kirkon edustalle, lensi portti auki ja iloiten he astuivat pihaan.
"Miten väsyneeltä hän näyttää, tuo urhea, pikku mies", sanoi Greta ottaen syliinsä eellimmäisen miehen, jolla oli olkalaput ja joka nyt oli yltä päältä tien pölyssä.
"Pienet ensin ja isot sitten viimeksi", selitti kirkkoherra. "Ne, joilla on kukkia, astuvat kuoriin ja koristavat alttarin, jäkälällä koristetaan kastemaljan ympäristö; ja te, joilla on lehviä, saatte alkaa saarnatuolin alta ja koristaa koko sivukuorin ja käytävän portaille asti."
Pitkäkasvuinen pikku sankari Gretan sylissä rimpuili päästäkseen maahan. Hänellä oli jäkäliä ja hänen täytyi mennä ensimmäisenä. Nyt hyökkäsivät lapset kirkkoon ja hetkisen kuului tästä vanhasta temppelistä vilkasta touhua, lasten lepertelyä ja naurua.
Lattian alla oli monia hautoja. Kivilaattaan, joka peitti keskikäytävän, oli hakattu niiden miesten ja naisten nimet, jotka vuosisatojen kuluessa olivat tässä laaksossa eläneet ja saaneet täällä viimeisen leposijansa. Kerran hekin olivat olleet lapsia, ja nyt lapset — heidän omien lastensa lapsenlapset — ajattelematta, ketä alhaalla lepäsi, rakkaus katseissa, nauru huulilla ja eloa jäsenissä — koristelivat kirkkoa ja käytävää heidän yläpuolellansa.
Kymmenessä minuutissa ei kuorista eikä käytävästä ollut tuumaakaan paljaana. Kaikki oli vihreää alttarilta portaille asti. Siellä täällä joku seikkailunhaluinen poika, joka oli taitonsa saavuttanut linnunpesiä etsiessään, oli kiivennyt penkkipylväiden päähän ja sitonut lehväkimppuja kattoonkin.
"Nyt me laulamme, lapset", sanoi kirkkoherra ja ottaen esille paljesoittimen aloitti virren.
Kirkon lyijypienaiset akkunat olivat auki, ja suloiset, nuoret äänet kiiriskelivät kirkkaina ja sointuisina yli laakson ja vuorten. Ja linnut lauloivat yhä sinitaivaalla ja vedet kohisivat kaukaisissa putouksissa ja kuiluissa, ja vieno tuuli huokaili puissa ja kaiken yllä hohti kirkkaana aamuaurinko.