"Mitä on? Anna kuulua. Se kai on joku opetussaarna, vai? Älä kursaile minun ystäviäni."
Hugh Ritsonin kasvot vaalenivat ja kylmä hymy leikki hänen huulillansa.
"Sinun aikasi on lähellä", hän mutisi ja pyörähti ympäri.
Kun hän astui ulos meluisasta huoneesta, seurasi häntä käheä nauru. Hän huoahti raskaasti.
"Jumalan kiitos, se on kohta ohi", hän sanoi.
Bonnithorne asteli hänen rinnallansa.
"Eikös se olekin huomenna?" kysyi asianajaja.
"Huomenna", sanoi Hugh Ritson.
"Oletko sinä ilmoittanut hänelle?"
"Ilmoita sinä itse, Bonnithorne. Minä en voi enää sietää tuota miestä.
Minä voisin tehdä jotakin, jota sittemmin katuisin."