"Oletko sinä kutsunut kirkkoherra Christianin saapuville?"
Hugh Ritson painoi päänsä alas. "Entäs Gretan?"
"Hän ei halua tulla", sanoi Hugh. "Tyttö ei voi hengittää tuon roiston kanssa viittä minuuttia samaa ilmaa."
"Ja kuitenkin hän on hänen velipuolensa", sanoi asianajaja hiljaa ja lisäsi sitten omituisella tavallansa hymyillen: "Kummallista, eikö totta?"
II LUKU.
Kun lasten kulkue oli ehtinyt mökin ohi ja kadonnut tien mutkan taa, kääntyi portilla sauvaansa nojaava mies ympäri ja astui portaille.
"Näkikö poika ne? — Näkikö se lapset?" kyseli se nuori nainen, joka talutti lasta.
"Sit! en epäile", vastasi vanha mies.
Hän pysähtyi pienokaisen luo ja ojensi hänelle pitkän, kuihtuneen sormensa. Pehmyt lapsenkäsi tarttui siihen paikalla.
"Nauroiko se? Minä ajattelin, että se nauroi", jatkoi se nuori nainen.