Hiilenpolttaja söi ääneti soppaansa, kirkas pisara vieri salaa hänen ryppyistä poskeansa pitkin, ja leikki hellan edessä jatkui keskeytymättä.
"Miu-miu-miu. Boo-loo-la-la-mama."
Pihakäytävältä kuului askeleita.
"Kutas kuuluu, Mattha?" sanoi ääni ulkoa.
"Tule sisään, Gubblum", vastasi vanha mies.
Gubblum Oglethorpe astui sisään puettuna aivan toisin kuin ennen. Yllään hänellä oli karkea liinapuku, jonka raudan ruoste oli yltä päältä tahrinut.
"Ajattelin, että ehkä Mercy antaisi minun täällä keittää puuroni", sanoi Gubblum.
"Tervetuloa", sanoi Mercy ottaen esille kasarin ja puurokauhan. "Minä keitän teidän puuronne sill'aikaa, kun isä syö soppaansa."
"Ei, tyttö, sinulle se on yhtä vaikeata kuin jollekin vanhalle eukon kuhvelolle, sen ymmärrän. Minä keitän sen itte. Se onkin aivan erikoista puuroa, mitä minä tahron. Tieräks kuinka monta lajia minä siihen käytän? Siihen täytyy panna hapanta, imelää, suolaista, tuimaa — kerta kaikkiaan suoloja niin paljon kuin sulaa, jauhoja niin paljon kuin kastuu — ymmärräks?" Gubblum oli astunut hellan luo. "Kas, tässähän on poika ja perillinen", hän sanoi. "No, poikaseni, karta minun saappaitani, ne likaavat sun uuren kolttis'."
"Eikös hän ole kasvanut, Gubblum?"