"Kasvanut? — Totta kai."
"Ja hänen silmänsä — muuttavatko ne väriä — eivätkö ne tule ruskeiksi?"
"Ehkä — enpä saata väittää sitä vastaan."
"Onko hän — onko hän ihan minun näköiseni?"
"Ei — no — ei — luulen näkeväni jotakin vierasta pojan koko olennossa."
Nuori äiti käänsi päänsä toisaalle. Gubblum vilkaisi sinne, missä
Matthew istui.
"Tuo mies ja koko hänen roistosakkinsa on taas koko aamun harjoittanut ilkeyttänsä. Hän turmelee kaikki, se on ihka varma."
Vanha hiilenpolttaja ei vastannut. Hän pysähtyi lusikka puoliksi kohotettuna, vilkaisi Mercyyn ja sitten jatkoi syöntiänsä.
"Oletteks' kuulleet, mitä melua sanomalehret ovat siitä jutusta pitäneet?" kysyi Gubblum.
"En", vastasi Matthew, "minä en kuule mitään sanomalehdist'."