"On, teidän korkea-arvoisuutenne, minä löysin sen vanhan naisen, jonka luona hän on asunut."
"Tuokaa se vanha ihminen kuulusteltavaksi."
Keski-ikäinen nainen — pienikasvuinen, levoton ja ruma kepsutti sisään. Nimekseen hän ilmoitti Drayton. Hänen miehensä oli hotellin ovenvartija. Hänellä oli talo Pimlicossa. Kuukausi sitten hänellä oli ollut vuokrattavana huone ensimmäisessä kerroksessa. Hän oli pannut ilmoituskortin akkunaan ja pidätetty oli ilmestynyt. Hän oli hyväksynyt tämän nuoren rouvan vuokralaisekseen ja oli saanut vuokransa täsmälleen. Ei tiennyt mitään, kuka hän oli tai mistä hän tuli. Ei ollut myöskään saanut selville hänen nimeänsä. Oli kuullut hänen nimittävän lasta Pauliksi. Se oli kaikki, mitä hän tiesi.
"Hänen ammattinsa, hyvä eukkoseni, mikä se oli?"
"Ei mikään; ei hänellä ollut mitään ammattia, teidän korkea-arvoisuutenne."
"Eikö hän mennyt koskaan ulos — ei öisinkään?"
"Ei, herra; kaikista vähimmin öisin, herra. Toivon teidän korkea-arvoisuutenne pitävän minua kunniallisena ihmisenä, herra."
"Ei tehnyt mitään elääksensä ja kuitenkin maksoi teille. Annoitteko te hänelle ruokaa?"
"Annoin, teidän korkea-arvoisuutenne. Hän sai itse keittää, mitä halusi, mutta se nuori, onneton raukka ei koskaan näyttänyt haluavan mitään, herra."
"Eikö hän koskaan puhunut teille?"