Kun Greta auringon laskiessa vei lapsen hänen luokseen, kuvastui sanomaton ilo hänen kalpeilta kasvoiltansa, ja kun Greta seuraavana aamuna heräsi, lauleli Mercy hiljalleen itsellensä auringon noustessa.
IV LUKU.
Joukko kaivosmiehiä oli kokoontunut vuorikaivoksen lähelle sinä aamuna. Oli maksupäivä. Sääntönä oli, että aamuvuorolaiset kulkivat konttorin kautta ennenkuin menivät kaivokseen kello kahdeksan, ja yövuorolaiset kävivät palkoillansa kotimatkalla muutamaa minuuttia myöhemmin. Kun ensimmäiset miehet saapuivat konttorille, oli ovi suljettu ja lappuun oli kirjoitettu: "Kaikki palkat, jotka oli määrä maksaa tänään klo 8 a.p., maksetaan huomenna samaan aikaan."
Pian tulivat yövuorolaisetkin ylös ja hetkisen keskusteltuaan molemmat vuorot yhtenä miehenä — lukuunottamatta konemiehiä — kokoontuivat sopivalle paikalle neuvottelemaan. Noin sadan kyynärän päässä siitä oli muuan kaivoksen alku. Se oli aikanaan tehty vuoren rinteeseen ja nyt muodosti neliömäisen teatterin aukon, jonka molemmin puolin kohosi jyrkkä vuorenseinä huimaavaan korkeuteen. Tänne nämä pari sataa miestä suuntasivat askelensa kolmen ja neljän miehen ryhmissä, lyhdyt käsissä ja ruosteenpunaiset puvut kiiltäen aamuauringossa.
Päätettiin lähettää lähetystö isännän luo pyytämään, ettei mitään viivytystä pidettäisi, vaan maksu suoritettaisiin, kuten tavallisesti. Toiset miehet jäivät paistattamaan päivää siksi, kun kaksi hartiakasta jurria, jotka osasivat käyttää kieltänsä terävämmin kuin muut, meni toimistoon neuvottelemaan.
He olivat juuri kulkemassa kaivosaukon ohi, kun koneenhoitaja ilmoitti, että isäntä juuri tulee kaivoksesta ylös. Hetkistä myöhemmin Hugh Ritson ilmestyikin flanellipuvussansa lähettiläiden eteen.
Kuultuaan heidän asiansa hän heti päätti itse tulla antamaan miehille vastauksensa. Kaivosmiehet tekivät hänelle kunnioittavasti tilaa ja sitten kerääntyivät piiriin hänen ympärillensä.
"Miehet", hän sanoi vanhalla, päättävällä tavallansa, "sallikaa minun sanoa rehellisesti, kuten mies miehelle sanoo, että minä en voi maksaa tänä aamuna, kun minä en ole saanut rahaa. Minä koetin saada sitä, mutta en onnistunut. Tänä iltana minä saan paljon enemmän kuin maksuihini tarvitsen ja huomenna teille maksetaan koron kanssa."
Miehet vilkuilivat toisiinsa ja keskustelivat hillityllä äänellä.
"Tuohan on niinkuin pitääkin", virkkoi muuan.