Kuului askeleita heidän takaansa. Kiihkoissaan he eivät olleet niitä kuulleet, ennenkuin ne olivat aivan heidän takanansa. Kun he kääntyivät, seisoivat he silmä silmää vasten herra Bonnithornen kanssa.
Asianajaja kumarsi, mutta ennenkuin he ehtivät vaihtaa tervehdyskohteliaisuuksia, kuului hevosen askeleita tieltä, ja Drayton ratsasti käytävälle. Hänen kasvonsa punoittivat ja hän esiintyi pöyhkeän meluisasti, kun hän hyppäsi satulasta heidän keskellensä.
Greta kohotti toisen kätensä rinnallensa, ja toisella hän tarttui kirkkoherra Christianin käsivarteen. Sinä hetkenä muuttuivat vanhan miehen kasvot juroiksi ja niiden luonnollinen hyväntahtoisuus oli kokonaan hävinnyt.
Drayton kääntyi Gretaan ja kirkkoherraan, kuten röyhkeä kerskuri.
"Minä olen tullut sanomaan kerta kaikkiaan, että minun vaimoni täytyy asua minun kattoni, alla."
Kukaan ei vastannut. Drayton astui lähemmä pieksäen saappaansa vartta ratsupiiskallansa.
"Laki velvoittaa minua siihen, ja minä tahdon saada sen nyt täytäntöön."
Kukaan ei vieläkään vastannut, ja Draytonin röyhkeys lisääntyi äänettömyydestä.
"Ei niin, että minä himoitsisin häntä. — Älkää sitä pelätkö, rouva." Käheä nauru. "Saakeli vie, totisesti tahtoisin äitini mieluummin vaimokseni kuin teidät!"
"Mitäs sitten?" sanoi kirkkoherra Christian hiljaa.