"'Kitta' ja 'ukko' eivät nyt kummittele sen elämässä", lisäsi Mercy iloisesti.
"Eivät, rakas", myönsi Greta koettaen saada äänensä niin vahvaksi kuin voi.
"Minun rakas poikani on pian terve ja onnellinen taaskin, eikös olekin?"
"On, rakas", myönsi Greta väännellen käsiään tuskissansa.
Onneksi Mercy ei voinut nähdä toista vastausta, joka kuvastui hänen kasvoillansa.
Mercy oli asettanut herkän sormensa lapsen nenälle ja tunnusteli keveästi sen suun ympärystä.
"Greta", hän pelästyneenä kuiskasi, "näyttääkö se tuskaiselta?"
"Vähän", myönsi Greta hiljaa.
"Ja hänen kasvonsa — eivätkö ne ole kylmät ja tahmeat?"
"Meidän täytyy panna sille uusi kääre", sanoi Greta.