"Jumala kuuli minun rukoukseni ja vastasi siihen. Mutta katso!" Hän osoitti lasta. "Minä näin hänet — niin, minä näin hänen — kuolevan!"
Hugh Ritson oli liikutettu, mutta hänen sydämensä oli katkera. Tänä hetkenä hän kirosi sen uskollisuuden, joka sitoi tuon naisen sielun häneen. Jospa hän voisi tallata sen jalkoihinsa ja katkoa iäksi sen ketjun, jolla hän piti tuota typerää olentoa sidottuna.
"Hugh", jatkoi Mercy ja hänen äänensä sai vienon soinnun, "me eroamme nyt iäksi. Meidän Ralphiemme — sinun ja minun — kutsuu minua. Minä en voi elää ilman häntä, Jumala ei tahdo minua pakottaa siihen. Hän on rangaissut jo minua ja Hän on armollinen. Ajattelehan, meidän Ralphiemme on taivaassa."
Hän vaikeni, puri huultansa ja veti kuuluvasti ilmaa keuhkoihinsa. Hänen kasvonsa saivat kuoleman ilmeen ja äkkiä hänen koko olentonsa muuttui äärettömän tuskaiseksi.
"Tiedätkö, jokin kuiskasi tänä hetkenä minulle, että Jumala on rangaissut meitä niin, ettei Ralphie olekaan taivaassa, ja että isän synnit —. Oi, minun lemmikkini, minun rakkaani!"
Kirkaisten hän kääntyi kädet levällään vuoteeseen, sulki lapsen syliinsä ja suuteli sitä hellästi.
Kyyneleet tulvehtivat vihdoin esille ja huuhtelivat pienokaisen äänettömiä kasvoja. Hugh Ritson ei voinut kauempaa tätä näkyä kestää.
"Mercy", hän sanoi, ja hänen äänessään oli syvä, värisevä sointu. "Jos on olemassa jotakin syntiä, se synti on minun, ja jos on olemassa jokin rangaistus, sekin on minun. Mitä tulee sinun pikku poikaasi, ole varma, että hän on taivaassa." Hän oli astunut ovelle ja tarttunut puiseen vetimeen. "Sinä sanoit oikein, me emme enää koskaan tapaa", hän sanoi omituisella äänellä. "Hyvästi."
Mercy kohotti kyyneleiset kasvonsa. "Anna minulle kätesi erotessamme", hän sanoi rukoilevalla äänellä. Hugh oli toisella puolella vuodetta, ja Mercy ojensi hänelle kätensä vuoteen yli. Hugh astui askelen lähemmä ja sulki tarjotun käden omaansa. Heidän välillänsä ja heidän yhtyneitten käsiensä alla lepäsi lapsi. "Hugh, me emme voineet rakastaa tässä maailmassa — jokin johti meitä harhaan, mutta me yhdymme vielä kerran, emmekö yhdy?"
Hugh käänsi silmänsä toisaalle.