Hugh Ritsonin huulet värähtivät tuskin huomattavasti, mutta mitään virkkamatta hän kääntyi pois. Pää painuneena alas rinnalle hän asteli porrasta kohti.
"Seis."
Se oli vanhan Allanin ääni. Syvä ääni ilmaisi harmin, joka kiehui hänen sisällänsä. Hänen kasvonsa punoittivat, hänen silmänsä leimusivat, hänen huulensa vapisivat.
"Tule takaisin ja purista veljesi kättä kunnollisesti." Hugh Ritson silmäsi ympärilleen ja seisoi epävarmana toisella jalallaan.
"Miksi tänään paremmin kuin eilen tai huomenna?" hän sanoi kylmästi.
"Tule takaisin, minä sanon sinulle!" huusi vanha mies tulistuneena.
Hugh pysyi liikahtamatta paikallaan ja sanoi hiljaa tavallisella äänellään: "Minä en ole enää lapsi."
"Käyttäy sitten kuin mies, äläkä kuin pieksetty koira."
Väristys kävi salaa nuoren miehen läpi päästä jalkoihin. Hänen silmänsä äkkiä leimahtivat. Sitten hilliten itsensä hän sanoi:
"Yksinpä koirakin voisi suuttua tuollaisesta puheesta, herra."