Greta oli siirtynyt syrjään päästäkseen katselemasta tätä kiusallista näytelmää, ja hetkisen Hugh Ritsonin silmät seurasivat häntä.
"Minä en taho nähä riitaa ja toraa omassa talossani", huusi vanha mies murtuneella äänellä. "Niien, jotka assuuvat siinä, täytyy elää sovinnossa; jotka tahtoovat sottaa, saavat männä."
Hugh Ritson ei voinut kestää enempää.
"Ja mitä on teidän talonne minulle, herra? Mitä se on tehnyt minun hyväkseni? Maailma on avara."
Vanha Allan oli hämmästynyt. Vaieten, mykkänä, suurin silmin hän katseli ympärillään olevien kasvoja. Sitten hän epäselvällä, vapisevalla äänellä huusi:
"Purista veljesi kättä tai sinulla ei ole veljeä hänessä."
"Ehk'ei", sanoi Hugh hyvin hiljaa.
"Purista kättä, minä sanon sinulle." Vanha mies puristi kätensä nyrkkiin. Hänen ruumiinsa jokainen jäsen vapisi.
Hänen poikansa huulet olivat yhteen puristetut; hän ei vastannut mitään.
Sitten vanha mies sieppasi kepin herra Bonnithornen kädestä. Silloin
Hugh kohotti äkkiä silmänsä, kunnes ne kohtasivat hänen isänsä katseen.
Allan masentui. Keppi putosi hänen kädestään. Pyörähtäen ympäri Hugh
lähti taloon.