Papin ääni keskeytti pitemmät selittelyt, mutta jo seuraavana hetkenä vanhan veitikan suu kävi kuin mylly, kun hän selitti:
"Hän on aika mestari — kulkee kuorossa ja senvuoksi saa etuja. Joka lauantai-aamu hänellä on harjoitus — eikä hänellä kuitenkaan ole ääntä enempää kuin ruisrääkällä."
Ilmeisesti ei täällä ollut epäedullista olla suurin lurjus, kunhan ei vain osoittanut jalompia harrastuksia. Kun kuivuneenkeltainen vanha Jew kulki sivukäytävää, tietoviisas kuiskasi kunnioittaen:
"Tuo on vanha Mo. Hän kuuluu vahtiväkeen, vaikkakin kerran oli aika, jolloin yhressä suunnittelimme, miten voisimme lähettää vahan Rothschilden vaivaistaloon."
Muutamana hetkenä vasta-tulleen huomiota näytti kiinnittävän muuan pitkä mies mustan ja harmaan raidakkaassa puvussa, jollaista käyttivät karkaamista yrittäneet vangit.
"Sanotaan, että hän on täällä kahrest' kymmenest' tuhannest', mutta se on valhe", kuiskasi vanha mies. "Hän oli vain mutikoinnu hengen muutamasta herran viinimäen sanansaattajasta."
Viimeinen, mitä Hugh Ritson kuuli, oli tämä mieleen-pantava neuvo:
"On sellaisia, jotka eivät voi kattoa eteensä, kuten B 2001, ja toisia taas, jotka eivät täälläkään anna paarmojen pesiä nenälleen. Ja minä sanon: Pitäkää silmänne auki."
Jumalanpalveluksen jälkeen jaettiin ehtoollinen. Rippivieraita oli monta sataa, kaikki yksinkertaisia ja hartaita jumalanpelossansa. Saattoi huomata, että kappalaisen täytyi varoa viiniänsä, sillä muutamat ahmatit tahtoivat hotkaista kerralla kalkin tyhjäksi.
Tämän yön Hugh Ritson vietti tohtorin asunnolla. Hän ei nukkunut, vaan nyt, kuten edellisenäkin yönä, hän käveli edestakaisin tunnit pitkät horjumatta vastustaen kaikkia unimatin kiusauksia. Kello viiden aikaan aamulla hän kuuli suurta kelloa soitettavan parin minuutin ajan ja kohta kuului akkunan alta monien jalkojen synnyttämä tramp, tramp, tramp. Vangit, viiden sadan ryhmissä, oli tuotu ulos aamukierrokselle. He näyttivät — harmaat takit tiukasti olkapäille vedettyinä — ikävystyneiltä aamuauringon koleassa valossa, kädet riippuivat hervottomina sivuilla, ja he astuivat huojuen ja laahustaen aivan kuin olisi ollut tavattoman vaikea vetää raskaita kenkiä. Vartiosto oli paikallansa, vartijapäällikkö vihelteli, ja sitten miehet hajaantuivat kahdenkymmenen viiden miehen ryhmiin, kullakin oma vartijansa.