Hugh Ritson oli noussut seisoalleen, ja hänen kasvonsa olivat hyvin kalpeat, mutta kovat kuin kallio. Hän neuvotteli kuiskaavalla äänellä kantajan asianajajan kanssa. Mainitun herrasmiehen kasvojen ilme kertoi hänen tavattomasta mielenkiinnostaan siihen, mitä hän kuuli. Hän kohotti äkkiä tavattomalla kiihkolla kätensä ja sanoi:
"Hyvät herrat, minulle on huomautettu eräistä todistajista, jotka voivat luoda valaistusta tähän sangen merkilliseen ja hämärältä näyttävään juttuun."
"Millaisista todistajista?" kysyi tuomari.
"Jos onkin mahdollista", alkoi asianajaja, "että oikeus panee enemmän arvoa päättäessään kyseessä-olevien yksilöitten henkilöllisyydestä suutarien ja räätälien ja laakson roskaväen todistuksiin kuin sen miehen vaimon sanaan, jonka maatiloista on kysymys, ehkäpä sallitaan kuitenkin mainita, että on olemassa kolme henkilöä, joiden kuulusteleminen ehdottomasti on tarpeen, että asia saisi oikean ratkaisun — Paul Ritsonin veli, syytetty, joka väittää olevansa Paul Ritson ja vanki, joka Paul Draytonina on tuomittu kuritushuonerangaistukseen. Voisin nimittää vielä yhden, jonka todistus olisi varmin ja sitovin — Paul Ritsonin äidin — mutta hän, ikävä kyllä, on kuollut maailmalle."
Drayton seisoi kuin kivettyneenä paikallansa. Vaikka hän olikin hidasjärkinen, hän yhdellä silmäyksellä tajusi, mitä oli tapahtunut. Laskelmissaan hän ei kertaakaan ollut ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että Hugh Ritson voisi antautua itse vaaraan koettaessaan paljastaa häntä ja saada hänet turmioon.
"Voitteko te vaatia kaikki nämä henkilöt todistajiksi?"
"Herra tuomari, minä olen varma, että syytetty vapautensa hinnalla kieltäytyy ilmaisemasta tärkeitä tosiasioita, mutta oikeus ei voi kieltäytyä kuulustelemasta kahta mainitsemistani henkilöistä — Paul Ritsonin veljeä ja vankia, joka tunnetaan nimellä Paul Drayton."
Tämä selitys herätti tavatonta hämmästystä. Greta oli nojautunut tuolinsa selustaan, hänen rintansa aaltoili ja raateleva tuska synkisti hänen kasvojansa. Kirkkoherra Christian seisoi hänen takanansa ilonsekainen hämmästys ja kiihko kasvoillansa. Draytonin kulmat olivat vetäytyneet kurttuun ja huulet puristuneet lujasti yhteen.
"Minä en tarvitse heidän lavertelujansa", hän mutisi.
"Te voitte päätöksestä vedota", sanoi tuomari.