"Herra tuomari, muutamia seikkoja on ennen istunnon lopettamista mahdollisuus saada selville ja ne tosiasiat saattavat olla niin ratkaisevia, että asia saa aivan uuden käänteen."
"Mitä te siis vaaditte?"
"Ennen lopullista päätöstä mainitsemieni todistajien kuulustelua."
Tämän välikohtauksen ajan oli Hugh Ritson hievahtamatta seisonut paikallansa pöydän ääressä. Hän jäi paikalleen ja osoitti täydellistä mielenmalttia, kun asianajaja selitti, että neljä päivää sitten oli oikeusministerille esitetty sitovia todistuksia tässä asiassa eikä niitä tässä tilaisuudessa vielä ole julkituotu. Ensimmäinen tulos näiden todistusten jättämisestä oli, että vanki Drayton oli tällä hetkellä tässä samassa talossa ja voitiin siis heti kuulustella.
Tuomari antoi määräyksen, että vanki on tuotava heti sisään.
Hugh Ritson lähestyi erästä pitkää miestä, joka seisoi lähellä, ja pian heitettiin ovi auki ja hänen kanssaan astui toinen mies käräjähuoneeseen.
Jokaisen silmät kääntyivät häneen. Hänellä oli yllään vangin takki, johon oli kiinnitetty pyöreä levy ja siinä merkki: "B 2001 P.S." ja sen alla leveä nuoli. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja kangistuneet ja hänen suuret silmänsä kiilsivät. Hän oli täysissä miehuutensa voimissa, mutta hänen pörröisessä tukassaan oli runsaasti harmaata. Hän työntyi ihmisten välitse, ja kaikki vetäytyivät syrjään antaaksensa hänelle tietä. Kun hän saapui pöydän luo, hän laski kärsimättömästi sille toisen kätensä, joka oli kahleissa ja kohotti uhmaten päätänsä. Hänen koko olentonsa osoitti voimakasta miestä, joka tietää, että kaikkien kädet on kohotettu häntä vastaan, ja joka tahtoo näyttää, että hänen kätensä ovat kaikkia vastaan.
Kantajan asianajaja vaati uudelleen, että vastaajan todistajat kutsuttaisiin toistamiseen esille. Se tapahtuikin.
"John Proudfoot, Job Sheepshangs, Thomas Lowthwaite, Giles Raisley, katsokaa tänne. Kuka on tämä mies?"
Seurasi kuolemanhiljaisuus. Sitten mainitut miehet yksitellen pudistivat päätänsä. He eivät tunteneet vankia. Tietysti hän oli kauheasti vanhentunut. Kahden vuoden kärsimykset ja tuskat olivat piirtäneet syviä vakoja hänen kasvoihinsa. Tällä hetkellä hän oli vähemmän oman itsensä näköinen kuin se petturi, joka esiintyi hänen nimellänsä.