Mies seisoi ällistyneenä katsellen ja ennenkuin hän ehti käydä auttamaan, veti hänen isäntänsä Giles Raisleyn esille tämän vaikeasta suojasta.
"Missä oli vanha Reuben ja hänen ryhmänsä työssä?" kysyi Hugh Ritson.
"Suuressa kaivoksessa, mutta se on täyttynny verell', sinne me emme ikinä pääse."
He painuivat kaivoksen pohjaan ja lähtivät sitä käytävää, joka haaraantui oikealle. Kynttilän valo tuikki kaukaa hämärästi pitkän pimeyden läpi.
Se oli käytävää valaiseva kynttilä, joita sinne tänne oli kallioseinään pistetty. Miehet, jotka olivat siinä lähellä työskennelleet, olivat jättäneet sen siihen hyökätessään henkensä edestä pois täältä nostoaukolle. Tämän onkalon pohjassa oli syvä vesiväylä, mutta se oli nyt kuiva.
Se oli se kanava, johon kaikki vesisuonet oli johdettu ja joka piti koko kaivoksen kuivana. Vähän matkan päässä toinen hiekkaseinä tukki heiltä tien, ja sen takaa kuului synkkä veden kohina.
"Jos vanha Reuben on tuolla, hän on kuoleman oma", sanoi Giles Raisley ja kääntyi mennäksensä.
Hugh Ritson oli kiivennyt hiekkareunustaa kattoon asti ja koetti kaikin voimin käsillänsä avata tietä. Vähässä ajassa hän olikin kaivanut aukon ja tuijotti edessään avautuvaan pimeään. Vesi oli patoutunut ja noussut monen jalan korkeudelle. Mutta se oli vieläkin neljä tai viisi jalkaa katosta, ja mustissa, loiskivissa ja kuohuvissa aalloissa hän huomasi vankeuteen joutuneen kaivosmiehen, joka oli vyötäisiään myöten vedessä, ja piti kallionkielekkeestä kaikin voimin kiinni. Kun kynttilän valo pilkahti läpi aukon, miesparka päästi heikon huudahduksen.
Seuraavana hetkenä isäntä oli hivuttautunut läpi aukon ja laskeutunut veteen. Kahlaten rintaan asti vedessä hän pääsi kaivosmiehen luo, antoi hänelle kätensä ja talutti hänet läpi tulvivan veden.
Kun kori nousi ylös tuoden tullessansa viimeiset vangituista, pääsi raju riemuhuuto monista kurkuista yht'aikaa. Vaimot, jotka olivat ajatelleet, etteivät ikinä siunaisi isäntäänsä, siunasivat häntä nyt kaunopuheisin kielin. Miehet, jotka eivät olleet luulleet tuossa hentovartisessa miehessä löytyvän sellaista voimaa ja rohkeutta, häpesivät nyt omaa pelkuruuttansa. Sulaton punertavassa valossa monen kovat kasvot sulivat.