Herra Bonnithorne väänsi hieman naamaansa ja katsahti merkitsevästi
Hugh Ritsoniin vastatessaan: "Ehto äpärälapsista."
Jonkinlainen ylimielinen soinnahdus sattui rouva Ritsonin korvaan. Hän kohotti katseensa neuleestansa ja sanoi:
"Mitä te tarkoitatte?"
Bonnithorne työnsi lautasensa syrjään, pyyhki suutansa lautasliinaan, yskähti ja sanoi: "Tarkoitan, että laki kieltää pojan nimen jälkeläiseltä, joka on siitetty ennen vihkimistä."
Rouva Ritsonin kasvot kävivät sinipunerviksi ja hän nousi seisoalleen.
"Sellainen laki on julma ja kirottu", hän sanoi, ja mielenliikutuksesta hänen äänensä vapisi tavallista enemmän.
Herra Bonnithorne nojasi veltosti tuolinsa selustaan, päästi pitkän "hem" täydestä kurkustansa, pisti kätensä liiviensä kainaloreikiin, kohotti katseensa ja sanoi: "Omituista, eikö totta?"
Onnettomuudeksi herra Bonnithornen viisaalle urkinnalle Paul Ritson, Gretan rinnalla, ilmestyi oviaukkoon ja muutti kokonaan asiain kulun. Miesten esiintyminen, enemmän kuin sanat, oli herättänyt hänen levottomuuttansa, ja hänen äitinsä kiihoittuneet kasvot selittivät hänelle keskustelun sisällyksen. Kahdella askelella hän harppasi sinne, missä suuri mies istui nytkin hymyillen, niin että valkeat hampaat hohtivat — ja laski voimakkaan kätensä hänen käsivarrelleen.
"Ystäväni", sanoi Paul iloisesti, "ehk'ei ole aivan turvallista teille, että puhuttelette minun äitiäni toisen kerran tuolla tavalla."
Herra Bonnithorne nousi jäykästi ja hänen levottomat silmänsä pysähtyivät Paulin suuttuneihin kasvoihin.