Se ihastunut ilme, jonka hänen oma sukkeluutensa oli kerjäläisen kasvoille nostanut, hämmentyi, kun Paul Ritson veitikkamaisin elein astui hänen luokseen ja ottaen shaalin hänen ojennetusta kädestään kuiskasi:
"Eihän, myittekö todellakin?"
Gordie Moore sukelsi nyt taskuunsa ja kaivoi sieltä kolme puolikruunusta.
"Tässä on sulle, Gubblum, ota nämä."
"Kattoppas tuota", huudahti vanha ihmisvihaaja, "tuo Gubblum ei koskaan pengo laatikkoansa ilmaiseksi."
Gray Graham, joka oli katsellut nuorten touhuja ja näki, mitä Gordie tarjosi kerjäläiselle, hymähti hiukan katkerasti:
"Tule kotiin järkikulta,
älä haihdu tuuliin multa."
Juuri silloin kuului melua tarjoilupöytien luota. Kaksi ystävystä oli joutunut ilmi sotaan keskenänsä.
"Hitto vie, minulla oli viisitoista hopeashillingiä oikeanpuolisessa housuntaskussa, ja missä ne ovat nyt?"
"Piru sinut periköön, mistä minä tiedän, mihin sinun kolikkos ovat joutuneet! Sinähän potkit kuin riivattu, ne ovat lentäneet tiehensä."