Mies astui lattian yli. Hugh alensi äänensä.
"Mene Pikku Kaupunkiin ja etsi puheillesi herra Bonnithorne. Sinä voit tavata hänet tielläkin. Ellet, niin tapaat hänet ainakin Juoksevan Hevosen ravintolasta. Sano hänelle, että minä olen lähettänyt sinut sanomaan hänelle, että Adam Fallow on kuolemaisillaan Bigriggissä ja haluaa heti häntä nähdä. Ymmärrätkö?"
Mies kohotti unisia luomiansa. Epäluuloinen pilke välähti niiden välistä. Hän katsahti ympärilleen ja sitten alas suuriin, jäykkiin kenkiinsä ja kohottaen kätensä käsnään, joka oli hänen ohimossansa, hän mutisi: "Ymmärrän."
Hughin kasvot synkistyivät.
"Hiljaa", hän sanoi ankarasti ja vastasi sitten hymyllä Nattin kohotettuun katseeseen. "Kun palaat, pidä suusi kiinni, kuuletko?"
Raskaat luomet kohosivat vielä kerran. "Kuulen."
"Lähde sitten."
Mies alkoi nahjustella ulos.
"Natt", sanoi Hugh astuen askelen hänen jälkeensä, "sinun on tehnyt mieli minun piiskaani. Ota se, löydät sen eteisestä."
Korviin asti ulottuva hymy kirkasti Nattin kasvoja. Hän kuhnusti tiehensä.