Romaa pyörrytti aivan kuin hän olisi seisonut äkkijyrkänteen partaalla, mutta hän ei voinut seisahtua, hänen täytyi jatkaa.
»Kuka oli se ystävä?»
»Yksi noita köyhiä orpoparkoja — poika, joka oli kiitollisuuden velassa hänelle kaikesta ja joka rakasti ja kunnioitti häntä kuin isäänsä — ja yhä vieläkin rakastaa ja kunnioittaa häntä ja koettaa seurata hänen jälkiään.»
»Mikä — oli hänen nimensä?»
»Davido Leone.»
Roma katsoi häneen hetken ääneti. Sitten hän sanoi: »Kuinka hänelle kävi?»
»Italian tuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan, ja Englannin poliisi karkoitti hänet Englannista.»
»Eikö hän koskaan voinut palata omaan maahansa?»
»Hän ei ole koskaan voinut käydä äitinsä haudalla, paitsi yöllä salassa aivan kuin rikoksentekijä.»
»Minne hän joutui?»